Nuoret osaajat ennakoivat riskejä

Kunnossapitoyritykset rekrytoivat osaavia nuoria insinöörejä huolehtimaan asiakkaidensa koneiden toimivuudesta.

Fiksu tehdasyhteistyö perustuu usein ennakointiin.

Paperikoneinsinööriksi valmistuva Jani Markkanen seisoi talvella 2006 koulun ruokajonossa arvaamatta, että lounastauko poikisi työpaikan.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun kehityspäivään saapuneen Oy SKF Ab:n, Markkasen ja opinnäytetyön kemiat kolahtivat yhteen ja nuorimies aloitti työt SKF:llä käyttövarmuuden kehitysinsinöörinä.

– Sain vaikuttaa alusta asti opinnäytetyöni sisältöön eli käyttäjävetoisen kunnossapidon käyttöönottoon ja toteutukseen. Minua jopa kehotettiin tekemään itseni tärkeäksi, Markkanen, 27, naurahtaa.

SKF on maailman suurin laakerinvalmistaja, mutta tarjoaa yhä enemmän kunnossapitopalveluita ja -tuotteita.

Raskas teollisuus ei Suomessa todennäköisesti lisäänny eikä perinteinen komponenttikauppa näin kasva.

– Aiemmin yritykset näkivät kunnossapidon ehkä pakollisena kakkuna, nykyisin liiketoimintana. Pyrimme SKF:ssä saamaan asiakkaiden koneiden häiriöt kiinni varhain. Jos koneet käyvät, kunnossapitokustannuksetkin ovat pienet. Kehnommassa tilanteessa joudutaan sammuttelemaan ”tulipaloja”, Markkanen kiteyttää.

Markkasen tukikohta on Muuramessa voitelujärjestelmätehtaalla, mutta puhelias mies saa kaipaamaansa vuorovaikutusta työskentelemällä pääosin asiakkaiden kanssa.

– Kehitän asiakkaiden kanssa toimintatapoja ja menetelmiä ja koulutan. Työskentelen myös myynnin tukena ja esittelen asiakkaille ratkaisujamme.

Käyttäjäkunnossapito on tällä hetkellä teollisuuden polttavia aiheita. Koneiden käyttäjät ovat Markkasen mielestä kunnossapidon etulinjassa.

– Työntekijöillä on mahdollisuus havainnoida poikkeamia, tarkastaa koneita ja pitää niitä puhtaana. Näin he parantavat koneiden käytettävyyttä.

– Aiemmin paperi- ja terästeollisuudessa on ollut melkeinpä aita käytön ja kunnossapidon välillä. Muutos tietää hyvää teollisuuden kilpailukyvylle.

Diplomityötään tekevän oululaisen Maija Rossin, 25, kesätyöt Oulun Nuottasaaren kemiantehtaiden kunnossapitäjällä venähtivät vakituiseksi työsuhteeksi vuoden 2009 alussa.

Mekaaniset asennus- ja korjaustyöt vaihtuivat kunnossapidon kehittämiseen Maintpartner Oy:lla.

– Kehitysinsinöörinä teen pääasiassa toimistotöitä, mutta käyn myös tehtaalla. Kehitän ennakkohuoltoa, osallistun kunnossapito- ja kehityspalavereihin, teen raportteja ja pöytäkirjoja sekä tapaan asiakkaita ja olen paikallispäällikkömme apuna. Vaihtelevuus on ollut parasta työssäni, Rossi kuvaa.

Maintpartnerin Nuottasaaren tehdasasiakkaat valmistavat valkaisu- ja päällystyskemikaaleja paperiteollisuuteen sekä kemikaaleja liima- ja maaliteollisuuteen.

Laitteet ovat useamman vuosikymmenen ikäisiä, mutta pelkän iän takia laitteita, esimerkiksi pumppuja, ei tarvitse välttämättä uusia.

– Korjaustöiden lisäksi kunnossapidolla pyritään estämään vikojen syntymistä. Samalla edistetään tuotannon laatua ja myös energiatehokkuutta: kunnossa olevat laitteet toimivat optimaalisella energiankulutuksella.

Rossi päätyi opiskelemaan konetekniikkaa Oulun yliopistoon samaa alaa lukeneen isän ehdotuksesta.

– Alun perin tarkoituksena oli mennä opiskelemaan logopediaa, mutten päässyt sisään. Oulun yliopiston konetekniikan opinnot ovat antaneet hyvän pohjan työelämään, Rossi toteaa tyytyväisenä.

Teksti: Minna Peltola

Metso Mill Service GmbH:n Hemmo Lahtinen, 29, oli puoli vuotta mukana projektissa, jossa perustettiin kunnossapito Myllykosken Plattlingin uudelle paperitehtaalle Etelä-Saksaan.

Tehtaan avautuessa 2008 Jyväskylässä työskennelleelle miehelle tarjottiin mahdollisuutta siirtyä ennakkohuoltoinsinööriksi Saksaan.

– Mittaan Plattlingissa laakereiden värähtelyjä kiihtyvyysantureiden avulla. Tulosten perusteella voin analysoida laitteiden kuntoa ja ennakoida vioittumista , Lahtinen valaisee.

– Pyrimme estämään paperikoneen suunnittelemattomat huoltoseisokit: näin koneen tuotantoaika pitenee ja asiakas saa taloudellista hyötyä.

Metso on tuonut Plattlingiin omia työskentelymallejaan ja sulattanut suomalaista ja saksalaista kunnossapitokulttuuria yhteen.

– Saksalaiset työntekijät ovat kehuneet, että kunnossapitokulttuurimme on vähemmän hierarkinen. Oma työni on lisäksi varsin itsenäistä: välillä pyydän tukea tuotannolta, kunnossapitovastaavilta tai työnsuunnittelijoilta.

– Kunnossapito on pitkälti tiimityötä, siten saavutamme parhaan mahdollisen tuloksen, Lahtinen hymyilee.