Kestävä kehitys, verotus ja kunnossapito

Lentokentältä ostamassani lehdessä näin jutun, joka herätti huomioni. Jutun aihe oli radikaalit ajatukset kestävän taloudellisen kehityksen edistämiseksi. Kirjoittaja kyseenalaisti, kuinka eri maissa pyritään rajoittamaan CO2-päästöjä monimutkaisilla säännöstelyjärjestelmillä.

Miksi ei yksinkertaisemmin pyritä vaikuttamaan kulutukseen verottamalla energian kulutusta sen mukaan, miten kulutus aiheuttaa päästöjä, eli kannustetaan yksilöitä ja yrityksiä ratkaisuihin, jotka vähentävät päästöjä.

Juttu herätti mielenkiintoni, koska se osoittaa kuinka toisin ajattelemalla voi löytää vaikeaankin ongelmaan yllättäviä ratkaisuvaihtoehtoja. Tällainen toisinajattelu voisi ajatusleikkinä laajentaa myös yleisemmin tuotantoon ja tuotanto-omaisuuden hallintaan.

Kuinka tuotannossa ja tuotanto-omaisuuden hallinnassa voisi luoda kannustimet kestävämpään kehitykseen?

Mitä, jos tuotanto-yrityksen liikevoittoa ei verotettaisikaan? Sen sijaan verottaja keskittyisi verottamaan ei-uusiutuvien resurssien käyttöä sekä tuotanto-omaisuuden poistoja. Näin tuotanto-yrityksiä voisi kannustaa uusiin innovaatioihin sekä tuotannossa että tuotanto-omaisuuden hallinnassa.

Resurssikäytön näkökulmasta tuotanto-omaisuuden ei-uusiutuvat luonnonvarat ovat kulutettu vasta, kun laite poistetaan käytöstä.. Hyvä kunnossapito ja älykkäät muutosinvestoinnit, jotka pitävät tuotanto-omaisuuden tuottavassa käytössä pidempään, edistävää kestävää kehitystä.

Lisäksi edellä hahmotellussa ympäristössä kunnossapito parantaisi suoraan yrityksen tulosta.

Ajatus luopua tuloksen ja arvonlisäyksen verotuksesta ja siirtyä verottamaan ei-uusiutuvien resurssien käyttöä on radikaali ajatus. Miksi näin ei tehdä on varmasti paljon hyviä syitä. Niitä en nyt lähde pohtimaan. Totean vain, että käytännön toteutus olisi erittäin vaikea koska yhteiskunnasta puuttuu toimintatavat tunnistaa, mikä on uusiutuva luonnonvara ja mikä ei.

Tuotanto-omaisuuden elinkaaren verottaminen myös vaatisi, että verottaja luotettavasti pystyisi seuraamaan tuotanto-yrityksen laitteiden kuntoa ja kunnossapitoa. Tämä on varsinainen haaste, kun monessa ympäristössä yritykset eivät itsekään vielä kykene luotettavaan ja läpinäkyvään tuotanto-omaisuuden hallintaan.

Moni asia pitää ajatella toisin, mikäli haluamme ottaa kestävän kehityksen haasteet tosissamme.

Perinteisesti verottaja keskittyy yrityksen tuloksen ja arvonlisän verotukseen, eikä välitä ollenkaan tuotanto-omaisuuden kunnossapidosta. Kuitenkin, jos haluamme kekseliäitä tapoja rakentaa taloutemme kestävämmälle pohjalle, niin ehkä verottajan huomio pitäisi siirtää liikevoitoista juuri kunnossapitoon ja ei-uusiutuvien resurssien kulutukseen.

Minusta on tärkeä muistaa että työ ja kekseliäisyys (eli tuloksellisuus ja arvonlisä) ovat tärkeimpiä uusiutuvia resurssejamme.

Jan Holmström
Teollisten palveluiden ja kunnossapidon professori,
Tuotantotalouden osasto,
Teknillinen korkeakoulu